Suomen nuorin kaupunki

Lahti sai kaupunkioikeudet ja irtosi Hollolasta marraskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1905. Tapaus jäi pahasti meneillään olleen suurlakon varjoon. Lakon seurauksena myöskin tieto kaupunginoikeuksien saamisesta tuli Lahteen vasta kahden viikon kuluttua päätöksestä.

Lahdesta sanottiin, että se oli Suomen nuorin kaupunki. Lisänimen se oli saanut yritteliäisyydestään ja kasvun nopeudesta. Siellä oli paljon erilaista puuteollisuutta, jonka määrä kasvoi nopeasti etenkin 1920- ja 1930-luvulla. Lahden teollisuuslaitosten määrä seitsenkertaistui vuodesta 1905 talvisodan syttymiseen. Samaan aikaan teollisuustyöpaikkojen määrä kasvoi 12-kertaiseksi. Teollisuuslaitosten työntekijämäärät kasvoivat keskimäärin kaksinkertaiseksi.

Perustamisvuotenaan Lahti oli pääosiltaan puukaupunki. Heti ensimmäisinä vuosikymmeninä keskustaan nousi paljon uusia kivitaloja. Samalla vanhoja puurakennuksia muutettiin, laajennettiin tai kunnostettiin liike- ja teollisuusrakennuksiksi. Keskustaan ilmestyi uusia myymälöitä yhä laajempine näyteikkunoineen ja mainoskilpineen. Kehitys jatkui voimakkaana itsenäistymisen jälkeen 1920-luvulla.

Kaupungin alue laajeni Hollolaan kuuluneita kaupunginosia nielemällä. Aluksi ruutukaava rajautui Lahden kartanon (nykyisin Historiallisen museon koti) ja Vesijärvenkadun viertä kulkevan Loviisan-radan väliin. Seuraavina vuosikymmeninä kaupunkiin liitettiin ainakin Lotilan, Asemantaustan, Mytäjäisten, Asemantaustan, Tornatorin, Lotilan, Kärpäsen, Jalkarannan, Mukkulan, Pyhättömän ja Möysän alueet.

Vielä vuonna 1956 Lahteen liitettiin Nastolasta sen nopeimmin kasvanut osa, Ahtiala, ja laajeneminen jatkui vuoden 2016 alkuun asti, jolloin Lahden kaupunki ja Nastolan kunta yhdistyivät. Nastolan tarina itsenäisenä kuntana oli alkanut jo vuonna 1869.